JaakkoMeretniemi Keskeltä luokkaa

Pisan väärät tulkinnat


Kilpailukyky vaatii osaamista. Koska Suomi on loistanut Pisa-vertailuissa, on meillä uskottu, että kaikki on kunnossa. Pisan tuloksia olisi kuitenkin pitänyt tulkita tarkemmin. Suomen Pisa-menestys on perustunut siihen, että Suomessa oppilaiden heikoin neljännes onnistutaan nostamaan osaamisessa lähelle kansainvälistä keskitasoa. Oppilaiden paras neljännes ei puolestaan osaamisellaan ole erityisen korkeaa tasoa.

Suomalainen peruskoulu on rakennettu talvisodan hengelle – ketään ei jätetä. Suomalaisessa peruskoulussa huomioidaan erityisesti heikoimmat. On sanottu, että lahjakkaita ei tarvitse huomioida - he kun pärjäävät joka tapauksessa. Ainakin Gaussin käyrällä. Mutta myös lahjakkaat voivat turhautua ja syrjäytyä.

Nykymaailmassa kaikki kilpailevat kaikkia vastaan, maat ja yksilöt. Se, että meillä on taitavin heikoin neljännes, on hienoa, mutta menestyäksemme pitää myös parhaan neljänneksen osaamisen olla huippuluokkaa.

Mutta mistä meidän huippuosaajamme tulevat ja mikä on ensimmäisen ja toisen asteen koulutuksen rooli näiden kasvattamisessa? Tulisiko lahjakkaita huomioida nykyistä enemmän ja olisiko tämä automaattisesti muilta pois?

Perusopetuksen virallisen ideologian mukaan opettaja eriyttää opetusta jokaiselle oppilaalle sopivaksi. Mahdollisuudet toteuttaa tätä menestyksekkäästi luokkahuoneessa ovat kuitenkin rajalliset. Kaikki kannattavat koulutuksen tasa-arvoa, mutta mitä tasa-arvo koulutuksen suhteen tarkoittaa. Tarkoittaako se samaa kaikille, vai sitä, että kukin saa tarpeensa mukaan?

Järjestelmämme perustuu siihen, että oppilas saa tukea siinä, missä heikoimmin menestyy. Kuitenkin ihminen työllistyy vahvuuksiensa kautta ja erikoistumalla. Entä jos keskittyisimme jo varhaisessa vaiheessa vahvuuksiin sen sijasta, että alleviivaamme heikkouksia?

Suomalainen menestys ei kuitenkaan ole kiinni pelkästään koulujärjestelmästä vaan myös koulutuskulttuurista. Miltei vuosikymmenen kestänyt Pisa-hehkutus on tehnyt suomalaiselle koulunkäyntikulttuurille hallaa. Koululaitostamme ja opettajia on kehuttu niin paljon, että kodeissa on yleistynyt käsitys, että koulunkäynti hoituu aivan itsestään.

Harrastuksiin panostetaan jo useassa perheessä enemmän kuin koulutukseen: Lapsia kuskataan monta kertaa viikossa jääkiekkoharjoituksiin rannelaukausta harjoittelemaan, mutta läksyjen katsominen yhdessä jätetään vähemmälle. Valtaosa työllistyy kuitenkin koulutuksen kautta. SM-liigaan kun päätyy harrastajista vain prosentti, Amerikkaan vielä harvempi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Jouni Nordman

Niin siinä missä URA opettaa lapsensa perustelemaan asiat, niin Suomessa ne jotka esittävät eriävän mielipiteen ja vielä perustelee sen, niin heitä tästä ratkaistaan, sillä opettajat eivät kestä kyseenaistamiseksi tulemista. Eli todellakin on kulttuuri sidonnaine, jossa Suomen järjestelmä kouluissa kilttejä veronmaksajia, jotka eivät laske mihin vero rahat käytetään.

Käyttäjän soppakour kuva
Antti Kettunen

Eli lapset pitäisi jo huomattavasti nykyistä aikaisemmin jakaa (ihan pikkasen kärjistäen) voittajiin ja häviäjiin? Osaat matematiikkaa => tuohon eliittiryhmään, olet hyvä urheilussa => tuohon ryhmään jossa sillä matematiikalla ei niin väliä ole.

Mä olen käsityksessä että jaottelu ihan matemaattisten taitojen perusteella peruskoulussa on ylemmältä taholta kielletty (vanhempainillassa kuullun perusteella). Suomi on rakennettu ajatukselle että heikoimpienkin pitää tulla toimeen joten ehkä niiden lahjakkaampien vaan pitää kärsiä ja tulla toimeen myös niiden vähemmän lahjakkaiden kanssa. Vaikea nähdä pitkällä tähtäimellä mitään hyvää siinä että ryhmät erotetaan toisistaan entistä nuorempana. Eiköhän se lukio/amis -linja ole ihan tarpeeksi aikainen?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Jaakko, millä sijalla paras neljännes on Pisassa?

Pekka Kohonen

Kyllä Suomessa panostetaan jonkin verran akateemisesti erityislahjakkaisiin (tai muuten vain menestyviin): IB-lukiot. Tämä International Baccalaureate tutkinto on huomattavasti vaativampi kuin normaali lukion tutkinto ja suoritetaan englannin kielellä, joten se auttaa myös kansainvälistymään. Tätä toimintaa voisi ehkä laajentaakin mahdollisuuksien mukaan. Ehkä noin 3-5% lukiolaisista voisi käydä tämän, eli ehkä noin 1000-1500 oppilasta jokaisesta lukio-ikäluokasta (olettaen, että ikäluokassa on noin 60000 / vuosi ja noin 50% suorittaa lukion). Tällä hetkellä IB-diploman suorittaa vuosittain hieman yli 500 suomalaista, mikä sekin on kunnioittava luku. Varsinaista lukio-opetusta parantaisi se, että lopetettaisiin välittömästi 4-vuotinen lukio. On naurettavaa, että menestyvät oppilaat roikkuvat lukiossa ekstra vuoden kirjottaakseen 8 L:ää kun heidön pitäisi olla jo yliopistossa. 2:n vuoden mahdollisuuden voisi säilyttää. Säästyneet rahat pitäisi käyttä luokkakokojen pienentämiseen sekä opettajien täydennyskoulutukseen ja työviihtyvyyteen panostamiseen.

Liisa Näveri

Mikko Kangasoja: Näet täältä http://solmu.math.helsinki.fi/…/diplomi/diplomitehtavat8.pdf

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Eiköhän olisi aikaa nostaa vaatimustasoa yleisesti. Jos en väärin muista, Suomessa koululaiset käyttävät selvästi vähemmän aikaa opiskeluun viikossa kuin muualla Euroopassa.

Osaamista pitäisi myös vaatia, mutta taitaa tänä päivänä sellainen opettaja kerjätä lähinnä hankaluuksia niin koneiston kuin vanhempien puolelta.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

PISA ?! PISA:n lukutaitotesti perustuu siihen, että annetaan tekstejä ja niihin liittyviä kysymyksiä (esimerkki viereisessä kuvassa, linkki lopussa). Testi toisintaa sitä, mitä koululaiset ovat tottuneet tekemään eri oppikirjojensa puitteissa.

Kysymys kuuluu: mitä tuo "lukutaitotesti" mittaa?

Se mittaa kykyä hakea vastauksia annetusta tekstistä. Mittaako se lukutaitoa?

PISA:ssa "Lukutaito on kirjoitettujen tekstien ymmärtämistä, käyttöä ja arviointia lukijan omien tavoitteiden saavuttamiseksi, tietojen ja valmiuksien kehittämiseksi sekä yhteiskuntaelämään osallistumiseksi."

Tuskin ainakaan "omista tavoitteista" voidaan testin yhteydessä puhua. Opitaanko asioita ymmärtämään (ja muistamaan) tuolla tavoin?

Tuo riippuu kysymyksistä. Esimerkissä 1. kysymykseen liittyy sana "paras", mikä löytyy myös tekstistä. Toiseen kysymykseen ja tekstiin liittyy sana "voimakkaasti". Kolmanteen "kieli". Neljänteen "pitely". Tuskin paljoakaan opitaan.

Näyttäisi siltä, että testi ei mittaa lukemistaitoa, vaan sanojen etsimistaitoa. Tuo selittänee myös sen, miksi vastaavaa metodia käyttävät oppikirjat ovat oikean oppimisen kannalta haitallisia, etenkin kun koetehtävät vielä perustuvat rastitukseen.

Mutta se tärkein kysymys: ovatko suomalaiset koululaiset eteviä lukemaan? Testi ei kerro sitä PISA:n määritelmään perustuen, koska testi ei mittaa oikeaa asiaa. Tekstin plaraamista tukee television tekstitys ja ääntämisen mukainen kirjoitustapa.

Ovatko suomalaiset koululaiset parempia lukemaan kuin muunmaalaiset?

Vaikea sanoa, koska testi ei mittaa lukemistaitoa. Paremmuus testissä voi johtua ihan siitä, että suomalaiset koulut käyttävät samaa metodia kuin PISA:n testi. Maissa, joissa oppikirjat on rakennettu toisit, ovat tulokset jo sen vuoksi huonompia.

Mittausmetodi on helppo toteuttaa, mutta mittaa väärin ja vääriä asioita.

PS.

Itse asiassa tuolla metodilla, joita oppikirjat (ja lukutaitotesti) käyttävät kasvatetaan kuuliaisuuteen, luovuus ja oma ajattelu ovat pahasta. Kun päälle lisätään se, että kielten opiskelu perustuu muistamiseen (tai pänttäämiseen), tulee suomalaisista valitettavasti juuri mitä he ovat: nuoleskelevaa seuraa johtajaa kansaa... ja purnaavaa ;-)

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/54358-pisa-m...

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Hyvin sanottu, Lauri!

Laadi parempi, "oikeampi", testi.

Pekka Kohonen

Koulussa opitaan myös paljon asioita, joita Pisa ei mittaa: kommunikaatiotaidot, esiintymistaidot, elämanhallinta, yrittäjyys, hyvät käytöstavat, ihmissuhdetaidot, jne... Pitkässä juoksussa nämä asiat voivat olla jopa merkityksellisempiä kuin pelkät tiedolliset taidot. Tietenkin näitä asioita opitaan myös muualla kuin koulussa, esim. perheissä ja yleensä ympäröivän yhteiskunnan toimesta. Ja uskon, että nämä asiat myös selittävät pitkälle eroja eri yksilöiden, mutta todennäköisesti myös sosiaalisten luokkien (ja ehkä maidenkin), välillä mitä tulee menestykseen. Minulla on tunne, että näissä taidoissa Suomi, ja kaiketikin monet Aasian maat, ovat enemmän tai vähemmän jäljessä esimerkiksi Yhdysvaltoja ja mahdollisesti myös Ruotsia. Suomessa pitäisi siis ehkä olla pikemminkin huolissaan muista asioista kuin tiedollisista taidoista, jotka ovat edelleen kuitenkin aika hyvllä tasolla.

Käyttäjän jarmoleinio kuva
Jarmo Leiniö

Niissä urheiluharrastuksissa lapset kyllä jaetaan kykyjensä mukaan tasoryhmiin jo alle 10 vuotiaina. Harrastus on toki vapaaehtoista, mutta ryhmäjako ei. Urheilussa pyrkimys maailman huipulle on selvästi tavoitteellista. Miten sitten oppivelvollisuuskoulussa?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Urheiluharrastukset ovat halukkaiden harrastuksia, oppivelvollisuus on jokaisen, haluttomankin, velvollisuus.

Toimituksen poiminnat